torstai 15. helmikuuta 2018

Kotikansainvälisyyttä isäntäperheenä? Kyllä kiitos!

Joka vuosi Suomeen saapuu IFYE-ohjelman (International 4H Youth Exchange) kautta useita vaihtareita, "ifyeitä", jotka tutustuvat suomalaiseen kulttuurin isäntäperheideden arjessa. Minkähänlaista olisi olla isäntäperheenä eri puolilta maailmaa saapuville vaihtareille? Tästä blogikirjoituksesta löydät kokemuksia konnevetisten isäntäperheiden kokemuksista. Luettuasi seuraavat upeat kokemukset, voit jättää oman hakemuksesi isäntäperheenä toimimiseen täällä 28.2.2018 mennessä. 
- Sari/Konneveden 4H -


"Hei, olen kolmen tytön äiti keski-suomesta. Olin itse IFYE v.-92, USAssa.Asumme vanhalla kyläkoululla. Olen töissä vanhustenhoidossa perushoitajana.Lapset ovat nyt 12, 15 ja 17v.
Olemme saaneet olla isäntäperheenä 10 ihanalle IFYElle eri puolilta eurooppaa sekä USAsta ja Kanadasta.


Aloitin isäntäperhetoiminnan kun olin kotiäitinä ja lapset olivat pieniä. Perhe sopeutui vaihtareihin hyvin, lapset ovat paljon sopeutuvampia kuin aikuiset. Kieltä ei lapset alkuun vielä osanneet ja tulkkina toimiminen oli hetkittäin haasteellista. Hyvin pian lapset oppivat muutamia sanoja ja muuta ei tarvittu leikkiin ja hauskanpitoon. Itse nautin siitä että sain käyttää englantia ja jakaa kokemuksia ifye vaihdosta, joka itselläkin mullisti elämän. Muutamana vuonna pidimme välivuoden, mutta heti tuli kyselyitä, miksi ei vaihtaria olekkaan tänä vuonna?
IFYE-Sarah Konnevedellä kesällä 2017.
Haasteellista on lähinnä aikataulut ja kuinka ehtiä tehdä kaikki siinä ajassa. Ideoita alkaa yleensä tulla sitä mukaa kun vaihtariin tutustuu paremmin.  Avoin mieli ja sopeutuminen on molemmin puolin avain mukavaan ifye- kokemukseen. Arki ja oman perheen harrastukset ja elämäntapa ovat eksoottisia muualta tulleelle. Ja sitä kokemusta ei muualta saa. Perheenjäsenenä ifye on meillä osallistunut kaikkiin perheen normaaleihin touhuihin ja joskus kohdalle on sattunut esim. Häät tai rippijuhlat. Matkoja on tehty lähinnä mummolaan ja lähikaupunkeihin, senkin mukaan, onko vaihtari jo ollut muissa perheissä ja mitä toivoo vielä näkevänsä. Meidän perhe on saanut unohtumattomia kokemuksia ja elämänmittaisia ystäviä maailmalta. Lapset ovat saaneet hyvää harjoitusta kielten puhumisesta ja myös motivaatiota opetella lisää.


Suosittelen kaikille jotka haluavat kokea jotain uutta omasta ja toisesta maasta ja kulttuurista, sekä kuulla kuulumisia maailmalta. Jos oma lapsi on haaveillut ifye vaihdosta, tätä kautta saa kuulla jo etukäteen millaista se on. Itselleni IFYE- ohjelma on kaikkineen antanut valtavasti. En vaihtaisi kokemuksiani mihinkään, enkä olisi sama ihminen ilman niitä."

- Marita Pynnönen -



Jennifer Kalajan vuorella.
"Perheessä vanhemmat sekä 20-, 18-, ja 15-vuotiaat lapset. Ollaan hostattu vaihtaria kerran, vuonna 2016. Silloin meillä majaili sveitsiläinen 27v. tyttö kolmen viikon ajan. Aika meni tosi nopeasti ja oli mukava tutustua Jenniferiin!

Yhteistyö 4H-liiton ja paikallisen 4H-yhdistyken kanssa sujui easy peasy lemon squeezy. Meidän osalta homma hoitui tosi vaivattomasti, ei kritisoitavaa.

Meillä ollessaan Jennifer joutui/pääsi osallistumaan rippi- ja ylioppilasjuhlien valmisteluhössötykseen eli pienimuotoiselle työleirille siis. Sen lisäksi tehtiin ihan perus arkijuttuja, kuten käytiin järvellä soutelemassa, kerättiin marjoja, pyöräiltiin ympäri kyliä, pyörähdettiin mökillä ja Kuopiossa jne. Välillä oli päiviä, jolloin kaikki perheenjäsenemme olivat töissä, mutta sekään ei vaihtaria haitannut, päinvastoin. Oli kuulemma mukava ihan olla vaan ja tutustua mestoihin omatoimisesti."

- Tanja Raatikainen - 





"Me, Liimataisen perhe, innostuimme v. 2011 ensimmäisen kerran ryhtymään isäntäperheeksi. Perheeseemme kuuluvat vanhemmat Pekka ja Marja sekä tyttäret Anniina, Katariina ja Eveliina. Alkusysäys tuli perheemme 4H toiminnassa mukana olleiden vanhimpien tyttärien (silloin 15 ja 12 v.) toiveesta. Meillä vanhemmilla oli mukavia kokemuksia ystävyyskuntatoiminnasta Pohjola Norden toiminnan kautta. Olimme sitä kautta saaneet elinikäisiä perheystäviä Norjasta. Tuli tunne että meillä olisi paljon näytettävää suomalaisesta maaseudusta, järviseudusta ja elämänmenosta täällä Konnevedellä. Kielitaidon kehittäminen ja uusiin kulttuureihin tutustuminen kiinnosti myös paljon.


Taiwanilainen Fu-En sekä Liimataiset Konnevedeltä.
Isäntäperheeksi ryhtyminen 4H:n kautta oli luontevaa ja helppoa. Hakeminen ja tieto isännäksi pääsemisestä tapahtui hyvissä ajoin kevättalvella aina kunkin vaihtovuoden aikana. Tietoa ja yhteydenottoja tuli 4H-liitolta erittäin hyvin. Pääsimme tutustumaan vaihtariin e-mailin ja FB:n avulla jo huhti-toukokuun aikana.

Vaihtarit: Fu-En Lee , Taiwan 22v., 8.-23.7.2011
Denise Müller, Sveitsi 21v., 16.8.-6.9.2012
Audrey Schmitz, USA 19v., 5.-29.7.2013

4H-liitto huolehti myös vaihdon aikana yhdellä yhteydenotolla, kuinka vaihtarin kanssa sujuu ja varmistivat jatkoyhteyksistä seuraaviin perheisiin tai takaisin Helsinkiin. Suuria hankaluuksia meille ei tullut (kuten sairastumisia tai perheongelmia), joihin liiton olisi tarvinnut puuttua. Yhteistyötä/tutustumista järjestimme myös Juntusen Annin kanssa sen mukaan mihin aikaan kesästä/syksystä vaihtari oli Konnevedellä.
Sveitsiläinen Denise pullakoulussa
Vaihtareiden kanssa on ollut paljon tekemistä. Nuoret ovat osallistuneet perheen arkeen maatilallamme. On tehty yhdessä askareita hevostallilla, heinäpellolla, puutarhassa ja metsässä marjoja keräten. He ovat osallistuneet ennakkoluulottomasti ja halukkaasti mukaan puuhiin. Vapaa-aikaa nuoret (omat ja vieraat) ovat viettäneet rupatellen, pelaten ja musisoiden keskenään, kalastaen ja tietysti saunoen. Saunominen ja kalastaminen on ollut kaikille todella mieluista. Kotikylää ja Konneveden kohteita on luonnollisesti käyty esittelemässä. Perheemme liikuntaharrastuksissa ja perhejuhlissa he ovat olleet mukana. Keittiössä kokkailu ja leipominen oli myös mieleistä kaikille vaihtareille. Pekka tutustutti heitä omaan työhönsä maatilalla ja maatalouskaupassa. USA:n vaihtari oli mukanamme kesälomareissullamme Itämeren risteilyllä. Sveitsin vaihtari pääsi tutustumaan myös kouluarkeen vierailemalla siellä ja pitämällä muutamia oppitunteja. Hän halusi myös tutustua oman ammattinsa työhön paikallisessa kukkakaupassa.
Fu-Enin valmistama taiwanilainen päivällinen
 Perheemme sopeutui hyvin isäntäperheenä olemiseen. Jos meillä vanhemmilla ei aina oikeita englannin sanoja löytynyt, niin selitettiin, viitottiin, näytettiin kuvia kirjoista tai netistä, kunnes asia selvisi. Kielitaito siinä väkisinkin kehittyi ja ainakin rohkeus yrittää. Tytöiltä saatiin apuja unohtuneisiin sanoihin ja vaihtarit myös opettivat hyvin englantia ja myös omaa äidinkieltään. Omien isompien lasten rohkeus puhua englantia lisääntyi ja nuorimmainen(vaihtojen aikana 8-10 vuotias) oppi ymmärtämään jonkun verran englantia. Hänelle tulkattiin paljon jottei tuntisi oloaan ulkopuoliseksi. Mm. yhteiset lautapelituokiot olivat hänellekin hauskoja. Joku tytöistä joutui aina luopumaan omasta huoneestaan vierailun aikana mutta sopu sijaa antoi.

Audreyn suuri saalis!

Mikä on ollut parasta? Se, että kaikki ovat olleet aidosti kiinnostuneita näkemästään ja kokemastaan. Ihmeellisiä sirkushuveja ei ole tarvittu vaan tavallista, tosin meidän oloissa, puuhakasta arkea. On ollut ihanaa ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Saunakulttuurin opettaminen on ollut hauskaa. Vaihtareilta olemme saaneet kivaa tietoa heidän kulttuuristaan ja aaaah: ne makuelämykset heidän kokkailuistaan ja leipomisistaan. Jokaisen kanssa pidetään yhteyttä: Taiwanin ja USA:n vaihtarin FB:n avulla harvakseltaan, mutta tiedetään kuitenkin mitä heille nykyään kuuluu. Sveitsin vaihtarista ja hänen perheestään on tullut hyviä ystäviä meille kaikille ja olemme tavannet jo useita kertoja täällä Suomessa ja Sveitsissä. Minä ja Denisen äiti käymme nyt yhteistä kielikurssia Whatsupin avulla.
Audrey herkkujen äärellä.
Haasteita: Jos vaihtarin vierailuaika oli lyhyt, niin vierailusta tuli aika hektistä. Oli niin monta paikkaa ja asiaa mitä haluttiin täällä näyttää. Tuntui, että aina oltiin menossa jonnekin. Ja etäisyydet täällä ”korvessa” asuessa oli välillä puuduttavia, paljon autossa istumista. Pidempien vierailujen aikana arki oli rauhallisempaa. Sveitsin vaihtarin ollessa normaali kouluarki oli hyvä juttu. Rahallista tukeahan ei liitolta tule kuin vaihtarin siirtymä matkalippuihin täällä Suomessa. Eli kyllähän rahaa kuluu enemmän mutta kaikkea ei mitata rahassa, henkinen ja sosiaalinen anti oli niin hyvää.

Villa Mosquiton maalarit
Miksi suosittelen muille?: Jos haluat tutustua syvemmin johonkin maahan ja sen kulttuuriin, ihmisiin ja kieleen, ryhdy isäntäperheeksi! Jos olet ylpeä kotimaastasi ja kotiseudustasi ja haluat näyttää sitä muille, ryhdy isäntäperheeksi! Jos haluat käyttää osaamaasi kielitaitoa ja oppia uutta, ryhdy isäntäperheeksi! Aina ei tarvitse lähteä kielikurssille ulkomaille vaan hanki kurssi itsellesi ja perheellesi ryhtymällä isäntäperheeksi!

Yhden kerran olisimme vielä päässeet isäntäperheeksi Vietnamista kotoisin olevalle tytölle, mutta hänen omiin suunnitelmiin tulikin muutoksia. Sen jälkeen emme ole isäntäperheenä toimineet. Mielellämme jaamme kokemuksiamme uusien isäntäperheiden kanssa."

- Marja Liimatainen -


"Kesällä 2016 Kelley USA:sta vietti meillä kolme viikkoa. Hän oli ensimmäinen vaihtarimme ja tietysti aluksi jännitimme kuinka hän meillä viihtyy. Kaiken kaikkiaan hän oli Suomessa kolme kuukautta ja me olimme ensimmäinen perhe täällä, siksipä pääsimme aitiopaikalle seuraamaan hänen matkaansa ja mm. ensireaktiotaan saunomisen suhteen. Hän saapui juuri ennen juhannusta, vietimme juhannuksen perinteisesti saaressa kokkoa polttaen, paljussa uiden ja saunoen, tehtiin saunavastat ja juhannustaiat jne. Hän suhtautui asioihin suurella mielenkiinnolla ja avoimin silmin ja mielin. Kulttuurieroja tuli vastaan yllättävän vähän. Oli kivaa kertoa omista tavoistaan ja näyttää itselle tärkeitä paikkoja. Hän vastaavasti kertoi omistaan ja mm. leivoimme jonkin verran yhdessä. 

Kelley pääsi myös lavatansseihin! Kelleyn vierailusta voit lukea lisää hänen blogistaan.

 Viime kesänä 2017 Eleri Walesista oli vaihtarimme vajaa kaksi viikkoa. Me olimme ainoa perhe hänen matkallaan, joten hänen ”Suomi-kuvansa” oli meidän varassamme. Aika meni taas mukavasti ja nopeasti. Hän oli edellistä vaihtariamme enemmän kiinnostunut maataloudesta, joten kiersimme erilaisia paikallisia maatiloja ja pääsimme myös tutustumaan Valtran tehtaalle, mikä oli hänestä huippu juttu!

Valtralla Eleri pääsi koeajollekin!
Vaihtarimme ovat olleet mukana ihan arkipäivän asioissa. Toki olemme vähän kierrelleet, mutta siinä samalla on tullut nähtyä omaa kotiseutuaan enemmän, paremmin ja ”uusin” silmin. Se onkin ollut yksi tärkeä juttu. Normi arjessa moni asia jäisi huomaamatta, vaihtarin kautta huomaa ettei kaikki ole muualla niin itsestäänselvää. Kumpikin vaihtarimme on myös viettänyt aikaa 4H-yhdistyksen työntekijöiden kanssa ja saaneet sitä kautta enemmän tietoa paikallisesta toiminnasta.

Elerin kanssa melomassa.
Parasta on ollut saada uusia ystäviä, parempaa kielitaitoa ja kielikylpyä sekä itselle että lapsille. Samalla on saanut tietää enemmän uusista tavoista ja paikoista. Vastineeksi perheen esikoinen on antanut huoneensa vaihtarin käyttöön matkan ajaksi. Vaihtarimme ovat olleet tosi kivoja, avoimia ja yhteiselo on sujunut todella hyvin. Heistä on tullut tärkeitä ihmisiä meidän perheellemme, erityisesti lapsille ja lähtöhetkellä on ollut itku silmässä. Tällä hetkellä kun elämäntilanne ei mahdollista pitempiä aikoja ulkomailla, tämä on ollut hyvä ja edullinen vaihtoehto. Ensi kesäksikin odotamme taas vaihtaria ja suosittelen tätä samaa kokemusta myös muille."

- Ulla-Mari Pirkkalainen -


torstai 1. helmikuuta 2018

4H-yrittäjiä ja kansainvälisiä yhteistyökumppaneita

Keskellä tammikuista talvea YEP! -hanke ja Sari sai runsaan annoksen kansainvälisyyttä, kun yhteistyökumppanit Belgiasta ja Tanskasta saapuivat Keski-Suomeen tutustumaan 4H-toiminnan yrittäjyyskasvatukseen. YEP! –hanke on ollut mukana kansainvälisessä yhteistyöhankkeessa, jossa on tehty opintomatkoja kuhunkin osallistujamaahan ja yhteistyöorganisaation. 

Keski-Suomen 4H-toimihenkilöitä valmiina suuntaamaan kohti Belgiaa marraskuussa 2016.
Koko hankkeen tarkoituksena on ollut oppia yrittäjyyskasvatuksesta nuorisotyössä ja kukin organisaatio vuorollaan on vastannut opintomatkan ohjelman toteutuksesta kotimaassaan. Osallistujat vierailivat Belgian Leuvenissa ja Antwerpissa marraskuussa 2016, Tanskan Kööpenhaminassa huhtikuussa 2017 ja Keski-Suomessa tammikuussa 2018. Yhteistyöprojektissa on ollut mukana 4H-toimihenkilöitä Konneveden lisäksi Uuraisilta, Laukaasta ja Hankasalmelta.

Koko porukka Tanskassa huhtikuussa 2017.
Jo Belgian ja Tanskan matkoille olimme kertoneet yhteistyökumppaneillemme paljon 4H-toiminnasta ja etenkin 4H-yrittäjyydestä, josta vieraat olivat äärettömän kiinnostuneita. Heitä kiehtoi se, kuinka saimme yrittäjyyden kuulostamaan niin helpolta ja paloivat halusta päästä näkemään kuinka homma oikeasti toimii. Eivätkä vieraat joutuneet pettymään! He ihmettelivät myös sitä, kuinka nuoret yrittäjämme saattavat olla oikeasti todella nuoria. Jo 13-vuotias voi olla menestyvä 4H-yrittäjä!

Nuoret 4H-yrittäjät kertoivat, millaista on aloittaa oma yritys vasta 13-vuotiaana.
Aloitimme vierailun kuntakierroksella ja hyppäsimme bussiin Jyväskylässä upouudelta Forenom-hostellilta, jossa vieraamme saivat majoittua. Ensimmäiseksi suuntasimme Uuraisille, jossa tutustuimme paikallisen 4H-yhdistyksen toimitiloihin. Pääsimmepä näkemään myös suomalaisen koulun! Koululla kuultiin Uuraisten 4H:n Find Your Way –yrittäjyyskasvatushankkeesta sekä tapasimme useita nuoria 4H-yrittäjiä.

Uuraisten 4H on saanut paljon tilaa koulun ilmoitustaululta, jossa on muun muassa henkilökuvia 4H-yrittäjistä.

Maittavan konnevetisen lounaan jälkeen sukelsimme syvemmin 4H-organisaation maailmaan. Vieraat saivat lisää tietoa siitä millainen oikein on kansainvälinen 4H-organisaatio ja miten se toimii Suomessa, mikä ihme on Kolme askelta työelämään –malli ja mitä se 4H-yrittäminen nyt olikaan.

Vieraamme suuntaamassa vatsat täytettyinä Mieron Papu & Pidosta kohti kunnantaloa.

Konnevedeltä siirryimme Laukaaseen, jossa kuultiin Start up –hankkeesta ja tavattiin tiimiyrittäjiä. Yrityksen perustamisen vaiheet konkretisoituivat vieraillemme, kun he saivat käsiinsä 4H-yrittäjän työkirjan sekä (englanniksi käännetyt) lomakkeet, jotka tarvitaan yrityksen perustamista varten. 4H-yrityksen perustaminen ei todellakaan ole vaikeaa! Laukaassa saimme nauttia suussa sulavasta illallisesta, kun pöytä notkui perinteisiä suomalaisia herkkuja. Kyllä näillä eväin kelpasi päättää ensimmäinen pitkä ja intensiivinen ohjelmapäivä.

Suussa sulava savulohi uuniperunoineen ja lisukkeineen maistui informatiivisen päivän päätteeksi. Paljon tämän perinteisempää illallista eivät olisi vieraamme voineet saada! 

Niin millaisia ne 4H-yritykset voivat olla? Laukaan 4H on listannut yritysten toimialat, joita on muuten aika monta aina puutarhanhoidosta ATK-neuvontaan. Vaihtoehtoja on monia!
Seuraavana päivänä suuntasimme askeleemme Jyväskylän Lutakkoon, jossa sijaitsee Jyväskylän ammattikorkeakoulun yrittäjyyden yksikkö, Tiimiakatemia. Tiimiakatemian malli koettiin erittäin kiinnostavaksi ja kysymyksiä esitettiinkin tiuhaan; eihän joka maassa ole yhtä laajaa koulutustarjontaa yrittäjyyteen! Esimerkiksi Belgiassa voi valita tiettyjä yrittäjyyteen ohjaavia kursseja, mutta ei läheskään kokonaista tutkintoa. Tämä vierailu antoi paljon uutta tietoa myös meille suomalaisille osallistujille. Yrittäjähenkiselle nuorelle, kuten vaikkapa 4H-yrittäjälle, tiimiakatemia voisi olla luonteva seuraava askel matkalla kohti oikeaa yrittäjyyttä.

Anton Vaulasvirta perehdytti meidät Tiimiakatemian toimintaperiaatteisiin ja piti ryhmästämme hyvää huolta!
 Jyväskylän Veturitalleilla saimme talon esittelykierroksen ja kuulimme kaikista niistä mahdollisuuksista, joita nuorilla Veturitallien nuorisotilalla on. Kierroksen jälkeen tapasimme vielä lisää 4H-yrittäjiä, esimerkiksi Marlenen, joka on siirtynyt 4H-yrittäjästä oikeaksi yrittäjäksi.

Jyväskylän Veturitalleilla Esa Linna esitteli meille tiloja ja kertoi paikallisten nuorten harrastusmahdollisuuksista talolla.

Kauneudenhoitoalan yrittäjä Marlene Riskumäki on aloittanut yrittäjäuransa 4H-yrittäjänä ja on sittemmin muuttanut 4H-yrityksensä oikeaksi yritykseksi ja samalla laajentanut toimialaansa.

Koska opintoretki Suomeen oli koko yhteistyöprojektin viimeinen, oli lopulta aika pohtia projektin antia kokonaisuutena sekä siirtää katseita myös tulevaan, voisiko tämä ollakin jonkin uuden alkua? Projektin aikana osallistujat ovat saaneet uusia ideoita ja työkaluja omaan toimintaansa sekä saaneet arvokkaan eurooppalaisen yhteistyöverkoston. Kun on nähnyt toimintaa muissa maissa sekä esittelyt omaa työtään vieraille, ovat silmät avautuneet enemmän myös omaa työtä kohtaan ja tuoneet perspektiiviä asioihin. Nyt olen entistäkin enemmän sitä mieltä, että 4H-yritys on konseptina aivan mielettömän hieno juttu ja todella upea mahdollisuus nuorille.

Projektin päätteeksi, ja sen aikana, on tärkeää istahtaa alas ja pohtia tuloksia. Tämä porukka on jo ideoinut uutta projektia, joka jatkaisi jo saavutettujen tulosten jalostamista.
Kun jo nuorena omaksuu yrittäjämäisen asenteen ja ajattelutavan, on vanhempana helpompaa harkita oikeaksi yrittäjäksi ryhtymistä. 4H-yrittäjä voi hyödyntää omia kiinnostuksen kohteitaan ja taitojaan samalla saaden arvokasta kokemusta muun muassa asiakaspalvelusta, budjetoinnista, suunnittelusta ja raportoinnista. Ja saahan siitä vielä rahaakin, joka on vieläpä omalla työllä ansaittua!

Etenkin nuorten kanssa työskennellessä on tärkeää, ettei ota asioita aina liian vakavasti. Ottakaamme siis mallia tanskalaisista ja belgialaisista kollegoista, jotka heti tauon alkaessa ryntäsivät ottamaan ilon irti lumesta! 😀




keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Kokemuksia 4H:n Nutokusta - haku auki 4.12.2017 saakka!

Moikka!

Tässä postauksessa tuun huutelemaan Nutokun meiningeistä ja 4H-toiminnasta yleensäkin! Itse oon ollut mukana 4H:ssa ensin kerholaisena ja sittemmin myös kerhonohjaajana. Oon päässyt telttailemaan Tanskaan yli tuhannen muun 4H-laisen kanssa ja tutustunut siellä valtavaan määrään huippuja tyyppejä (pääasiassa norjalaisia). Sit meillä oli mun lukioaikana maailman paras ryhmä, JamppaJampat, ja sillä jengillä järjestettiin monet kahvitukset, puuhapäivät ja muut tapahtumat. Ja tietysti käytiin myös Maltalla ryhmävaihdossa ja hostattiin vastavuoroisesti maltalaisia täällä Konnevedellä.

Erilaisilta kursseilta, leireiltä ja duunaritoiminnasta on tarttunut mukaan kaikkien arjen taitojen lisäksi valtava määrä oma-aloitteisuutta, itseluottamusta, uusia ihmisiä ja ikimuistoisia kokemuksia. Edellä mainittujen aktiviteettien lisäksi ollaan perheen kanssa hostattu vaihtaria, pyörin lukioaikaan meidän 4H:n hallituksessa ja kiemuraisia reittejä kulkien päädyin tänä vuonna Nutokuun, josta tarinoinkin seuraavaksi vähän tarkemmin.

Nutoku.. Niin mikä?!

Nutoku eli 4H:n nuorisotoimikunta on 16-27-vuotiaista 4H:n jäsenistä koostuva toimielin, jonka tärkein tehtävä on tuoda nuorten näkökulmaa esille asiassa kuin asiassa, niin alueellisesti kuin valtakunnallisellakin tasolla. Nutokun kausi kestää vuoden, jonka jälkeen on mahdollista hakea jatkokaudelle, mikäli innostusta ja aikaa toimintaan riittää! 





Jakauduttiin edustamaan eri tiimeihin ja alueneuvostoihin, joista molemmat kokoontuvat muutaman kerran vuoden aikana. Tiimit toimii Suomen 4H-liiton alla, ja jokaisella tiimillä on vastuullaan yksi 4H-toiminnan osa-alue. Mä pääsin osallistumaan sekä kansainvälisyys että metsätiimiin ja näissä porukoissa ollaan kokoustettu niin kasvotusten kuin skypenkin välityksellä.

Näkyvin juttu mitä Nutokun kanssa ollaan tällä kaudella tehty, on varmaan somen puolella pyörinyt #sata4Htarinaa –kampanja. Siinä on nimensä mukaisesti tarkoitus julkaista sadan eri ihmisen 4H-tarina, eli se mitä he ovat 4H:ssa tehneet ja mitä eväitä he ovat sitä kautta saaneet elämäänsä. Samalla koetetaan saada levitettyä tietoa siitä, mitä kaikkia aktiviteetteja ja mahdollisuuksia 4H tarjoaakaan. 

Tän lisäks ollaan päästy myös osallistumaan ja edustamaan erilaisiin tapahtumiin, kuten esimerkiksi SuomiAreenalle, Maaseutuparlamenttiin ja 4H Global Summitiin Kanadaan. Päästiin vaikuttamaan Suomen 4H-liiton toimitusjohtajan valintaan ja ollaan tehty muutamia kannanottoja, esimerkiksi tasa-arvoista avioliittoa koskien. 

Näin vuoden jälkeen voin sanoa, että oli paras asia hakea nuorisotoimikuntaan! Kauden aikana oon oppinut ihan valtavasti uutta järjestövaikuttamisesta. Oon päässyt tutustumaan ja tapaamaan ihan loistavia tyyppejä (niinku 4H-jutuissa on tapana :) ) ja saanut lisää kokemusta siitä, miten asioita hoidetaan ja kuinka niihin vaikutetaan.


Parhaita juttuja kauden ajalta:

Kaikki kokoukset: Yksikään kokous johon olen 4H:n kautta päätynyt ei ole ollut tylsä.  Erityismaininta Itä-Suomen alueneuvoston kokouksista, joissa asiat käsiteltiin savoksi. Talousasiatkin kuulosti yht’äkkiä paljon mielenkiintoisemmilta!

Maaseutuparlamentti Leppävirroilla: Mielenkiintoinen tapahtuma, jossa päästiin edustamaan 4H-liittoa. Vedettiin siellä Satun (Nutokun pj.) kanssa paneeli aiheesta ”Maaseudulla voi asua, työllistyä ja yrittää!”, käytiin istuttamassa tulevaisuuden kuusi vähän ”paremmassa” serassa ja päästiin osallistumaan gaalaillalliselle! 

Tää on halpaa: Ei haittaa vaikka et olis maailman rikkain ihminen, koska matkakorvaukset ja ruokailut maksetaan sulle kokousten ja tapaamisten yhteydessä! :)

Nutokun tapaamiset: Kun ollaan tavattu Nutokun kanssa, on meidän ohjelmassa aina jotain muutakin kuin pelkkiä kokouksia. Parhaiten mieleen jääviä keissejä ovat ehdottomasti olleet lasertaistelut Megazonessa sekä viimeisimmän tapaamisemme eduskuntavierailu, jossa tavattiin 4H:n hallituksen pj. Eero Suutari ja varapj. Ilmari Nurminen (kumpikin hyviä tyyppejä!).

Nutokulaiset ja ilmapiiri: Joukko innokkaita, ihania ja päteviä ihmisiä <3
Sen haluun sanoa vielä, et jos oot vähänkään kiinnostunut vaikuttamaan 4H:n asioihin, niin hae ihmeessä Nutokuun! Ens kaudelle haku on käynnissä vielä 4.12. asti!

Instagram: @4hnutoku       Facebook: 4H nuorisotoimikunta       Nettisivut

Hyvin terkuin,

Tanja



perjantai 17. marraskuuta 2017

Itävallan RYE-syysseminaari järjestäjän silmin

Rural Youth Europe, toisin sanoen RYE on ollut esillä blogissamme jo aikaisemmin, Sarin Rally-kertomuksen myötä. Euroopan nuorten hyväksi toimivien järjestöjen sateenvarjo-organisaatio RYE:stä voitkin siis lukea tarkemmin Sarin postauksesta täältä, tai Rural Youth Europen verkkosivuilta. Tässä tarinoinnissani keskityn kertomaan omista RYE-kokemuksistani, erityisesti lokakuisesta syyseminaarista Itävallassa. Mukana myös kuvapläjäys Itävallan reissusta - ensimmäistä kuvaa lukuunottamatta kuvista kiitokset muille seminaarin osallistujille ja järjestäjätiimin jäsenille!

RYE:n toiminta on minulle tuttua nyt reilun vuoden ajalta. Vuoden 2016 lokakuussa vietin viikon osallistujana syysseminaarissa Norjassa. Kokemus oli unohtumaton: viikko keskustelua, harjoituksia ja hauskanpitoa tärkeän aiheen, sosiaalisen osallistamisen äärellä, uusia ystäviä ja arvokkaita kontakteja. 4H on ollut minulle aina ensisijaisesti työpaikka, joten tämänkaltainen asiapitoinen, kansainvälinen seminaari sopi paremmin kuin hyvin lisäämään tietouttani nuorijärjestöistä kansainvälisesti, sekä seminaarin aiheesta. Tuon seminaarin jälkeen tunsinkin päässeeni osaksi yhteisöä, johon halusin kuulua vieläkin paremmin.


Turistikuvailua Wienissä


Toiveeni toteutuikin jo melko pian, kun Suomen 4H-liitosta  minulle tarjottiin mahdollisuutta osallistua vuoden 2018 syysseminaarin suunnitteluun ja järjestämiseen. Tuo seminaari tullaan järjestämään Suomessa, ja ennakkovalmistelut aloitettiin hyvissä ajoin. Seminaarin valmisteluun kuuluu oleellisesti aiemmista seminaareista oppiminen, ja siksipä minut ja RYE-ystäväni Enni kutsuttiin osaksi vuoden 2017 Itävallan syysseminaarin järjestäjätiimiä. 

Syysseminaarin järjestäminen on pitkä projekti, ja vaikka meidät kansainvälisen järjestäjätiimin jäsenet tarvittiin mukaan vasta melko myöhäisessä vaiheessa, teimme silti valmistelua pitkin kevättä ja kesää. Enni oli mukana prep team -tapaamisessa alkukesästä, ja muuten työskentelimme tiiviisti teknologian välityksellä milloin Dropboxin, milloin Facebookin kautta. Yhteistyössä paikallisen järjestäjätiimin kanssa suunnittelimme seminaarin työpajoja, aikatauluja ja iltaohjelmaa. Ja viimein koitti se hetki, kun pääsimme suuntaamaan kohti Itävaltaa ja toteuttamaan suunnittelemamme seminaarin. 


Viikon ohjelmaan kuului muun muassa yhteiset jalkapallopelit pakolaisten kanssa työskentelevän Play Together Now -järjestön kanssa


Viikko itävaltalaisessa pikkukaupunki Moldissa hujahti ohi kuin siivillä. Viikon aikana keskusteltiin, jaettiin kokemuksia, kuultiin asiantuntijoita, ja tietenkin myös hankittiin ystäviä ja pidettiin hauskaa. Tämän vuoden teemana seminaarissa olivat ihmisoikeudet ja niiden toteutumisen takaaminen nuorisojärjestöissä. Pääsimme muun muassa kuulemaan useita tositarinoita pakolaisten matkasta Itävaltaan, heidän itsensä kertomina.

Seminaariin osallistuminen järjestäjänä poikkesi huomattavasti osallistujana olemisesta. Minun vastuullani viikon aikana oli muutama työpaja, sekä yhden pienryhmän ohjaaminen. Osallistujat oli siis jaettu useaan pienryhmään, joiden kanssa ryhmien vetäjät kävivät joka päivä keskustelun päivän ohjelmasta, parhaista puolista ja kehitysideoista. Tämän lisäksi vastasimme koko järjestäjätiimin kanssa yhteisvastuullisesti siitä, että jokaisesta työpajasta otettiin valokuvia ja tehtiin muistiinpanoja seminaarin raportointia varten. Jokaisen päivän ohjelmaan kuului myös käytännön asioiden hoitamista, kuten pikapalavereita ja kaupassa käyntiä, sekä kaksi pidempää koko järjestäjätiimin palaveria.


Viikkoon mahtui myös paljon hauskanpitoa - tässä pelaamme perinteistä itävaltalaista synttärijuhlaleikkiä, eli syömme suklaasuukkoja kilpaa ilman käsiä. On muuten vaikeampaa kuin uskoisi!

Viikko suuren kansainvälisen seminaarin järjestämistä oli paitsi antoisaa, myös paikoin raskasta. Järjestäjätiimissä vallitsi vahva halu tehdä asiat mahdollisimman hyvin, mikä tarkoitti myös suurta työmäärää ja vastuuta. Tämän lisäksi halusimme Ennin kanssa oppia mahdollisimman paljon ensi vuotta silmällä pitäen koko viikon kulusta, ja siksi pyrimme osallistumaan muistiinpanovälineiden kanssa niihinkin työpajoihin, joista emme itse olleet vastuussa. Kun järjestäjätiimin kokoukset oli luonnollisesti sijoitettu ohjelmassa oleville tauoille, päivät saattoivat olla hyvinkin pitkiä ja intensiivisiä. 

Suuresta työ- ja vastuumäärästä huolimatta nautin seminaarin järjestämisestä suunnattomasti. Voinkin vilpittömästi sanoa, että tuo projekti kokonaisuudessaan oli yksi parhaita työkokemuksiani. Opin niin tapahtuman järjestämisestä, kansainvälisestä nuorisotyöstä kuin itsestänikin todella paljon. Huomasin myös, että järjestäjänä ja vastuussa oleminen sopi minulle paremmin kuin osallistujana oleminen: pidän siitä, että minulla on vastuuta ja saan olla mukana suunnittelemassa projektia, jonka teema on mielestäni tärkeä. Itävallan seminaarin järjestäjätiimi on parhaita työryhmiä, joissa olen työskennellyt: kaikki olivat yhtä lailla halukkaita ottamaan vastuuta, asioista keskusteltiin avoimesti, jokaisen mielipide haluttiin kuulla, ja toisten tekemä hyvä työ huomattiin. Viikon aikana meistä muotoutui sujuvasti työskentelevä tiimi, jolle syntyi myös omat hassut sisäpiirinvitsinsä. Järjestäjätiimin palaverit olivat asiapitoisuudestaan huolimatta kaikkea muuta kuin tylsiä! Myös kaikkiin seminaarin osallistujiin oli hauska tutustua, ja erityisen ihanaa oli tavata edellisvuoden seminaarista tuttuja kasvoja uudelleen.


Minä ja Enni International Buffetissa - pöydän antimista
pisteet Suomen seminaariosallistujille Irinalle ja Iiristiinalle!

Arvokkaan työkokemuksen, ihmisoikeuksista oppimisen ja uusien (työ)ystävien saamisen lisäksi kokemuksen hyötyihin täytyy ehdottomasti listata myös Itävaltaan tutustuminen. Pääkaupunki Wien oli kaunis ja kiehtova, ja seminaarin tapahtumapaikka Mold kertakaikkisen sympaattinen pieni maalaiskaupunki. Vaikka työpäivämme olivatkin pitkiä, se ei estänyt minua karkaamasta aamuisin ennen aamiaista lenkkeilemään pitkin Moldin hiljaisia katuja ja kurpitsapeltoja reunustavia metsäautoteitä. Myös ilmasto oli mitä positiivisin yllätys: vaikka aamulenkeilleni sain varustautua hanskoin ja säärystimin, auringon noustua lämpötila kohosi monena päivänä hellelukemiin. Vitsailimmekin Ennin ja Suomen seminaariosallistujien kanssa, että pääsimme kokemaan kesän, jota emme Suomeen tänä vuonna saaneet ollenkaan. 

Minun RYE-tieni jatkuu kohti Suomen syysseminaarin 2018 valmistelua, johon mahdollisesti kuuluu myös lisää reissaamista. Odotan suurella innolla sitä, että pääsen kokemaan seminaarin järjestämisen aivan alkumetreistä saakka. RYE on tarjonnut minulle jo nyt uskomattoman paljon kansainvälistymisen mahdollisuuksia, korvaamatonta työkokemusta ja uusia ystäviä, mutta uskon, että sillä on minulle vielä monenlaista uutta annettavaa. Olen todella iloinen siitä, että osana järjestäjätiimejä pääsen myös antamaan jotain takaisin. 


Timanttinen prep team! 💚


Suomen 4H-liitto lähettää vuosittain RYE:n tapahtumiin - syysseminaareihin, Sarin postauksessa esiteltyihin Rallyihin, sekä keväisin järjestettäviin study sessioneihin - 18-30 -vuotiaita osallistujia Suomesta. Suosittelen lämpimästi seuraamaan Suomen 4H-liiton tiedotusta hakuajoista ja hakemaan mukaan! Kysymyksiä seminaarista, sen järjestämisestä tai RYE:stä yleensäkin saa myös ehdottomasti kysellä minulta suoraan. Kerron mielelläni lisää kokemuksistani sekä osallistujan että järjestäjän näkökulmasta!

Kansainvälisin terveisin,
Rasa 


keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Ritsoja ja hammasväliputsareita - mitä kaikkea arkisista tavaroista voikaan keksiä

4H-yrittäjyys - kuten mikä tahansa yrittäjyys - vaatii innovatiivisuutta ja luovuutta. Parhaat liikeideat syntyvät siitä, kun tavallisen arjen keskelle löytää uusia, elämää helpottavia keksintöjä tai palveluita. Uuden yritysidean voi keksiä lähes mistä tahansa, ja jokin aivan jokapäiväinen esine saattaa saada uuden elämän toisenlaisessa käyttötarkoituksessa. 

Ytyä Yrittäjyyteen -hankkeen Nuorten yrittäjyyspäivässä Suonenjoella 15.9. nuoret pääsivät kiertämään erilaisia rastitehtäviä. Konneveden 4H-yhdistyksen 4H-yritysrastilla tarvittiin mielikuvitusta, kun erilaisille arjen käyttötavaroille täytyi keksiä uusia käyttötarkoituksia. Uusia keksintöjä saatiinkiin päivän aikana kerättyä vaikuttava määrä! 

Jotta nämä uuden innovaatiot eivät jäisi ainoastaan pöytälaatikkoversioiksi, me Konneveden 4H-yhdistyksessä päätimme valita jokaisesta rastilla esiintyneestä käyttötavarasta keksityistä innovaatioista yhden, ja kokeilla, miten ne käytännössä toimisivat. Virallisina testaajina toimivat paikalliset 4H-yrittäjät, Ronja ja Veeti.

1. Pyykkipoika

Uusi käyttötarkoitus: Pyykkien kuivaamisen lisäksi pyykkipoikaa voi hyödyntää askartelussa: kun papereita liimattaessa täytyy odottaa liiman kuivumista, liimatut paperit voi kiinnittää pyykkipojalla yhteen, kunnes liima on kuivunut. Näin yhteenliimatut paperit pysyvät varmasti kiinni toisissaan, eivätkä lähde liikkumaan ennen kuin liima on kuivunut.
Miten toimi käytännössä: Todella näppärä idea! Erityisesti, jos liimattavia papereita on monta, näkee pyykkipoikien avulla helposti, mitkä paperit on jo liimattu kiinni! Ehdottomasti käyttöön soveltuva!





2. Pelikortit



Uusi käyttötarkoitus: Pelikortti on näppärän ohut väline myös hampaanvälien puhdistukseen! Mikäli hammastikkua tai -lankaa ei satu olemaan saatavilla, pelikortti ajaa saman asian.
Miten toimi käytännössä: Pelikortti ei materiaalinsa puolesta ollut paras mahdollinen, yhtä korttia voi käyttää vain kerran. Pelaamiseen käytettyjä kortteja ei kannata kyllä suuhun laittaa, mutta luova keksintö!


3. Taskulamppu

Uusi käyttötarkoitus: Kevyttä, mutta jykevää taskulamppua on helppo käyttää myös pamppuna! 
Miten toimi käytännössä: Käyttötarkoitusta ei oikein voinut lähteä käytännössä kokeilemaan, mutta taskulamppu sopi hyvin käteen, vaikka olikin pamppuun verrattuna aika lyhyt. Voisi toimia samalla periaatteella esimerkiksi pesäpallomailan haastavampana versiona!



4. Ilmastointiteippi

Uusi käyttötarkoitus: Monikäyttöinen ilmastointiteippi sopii jopa kauneudenhoitoon liittyvän 4H-yrityksen apuvälineeksi! Ilmastointiteippiä voi siis käyttää ihokarvanpoistolappuna.
Miten toimi käytännössä: Ennakko-oletuksista poiketen, ilmastointiteippi ei tarttunut ihoon kovin tiukasti, eikä myöskään napannut ihokarvoja mukaansa. Sopisi vaikka siedätyshoidoksi ennen varsinaisten karvanpoistolappujen tuskaista käyttöä!




5. Munakello

Uusi käyttötarkoitus: Herätyskello päiväunille. Kelloon voi säätää haluamansa pikkupäikkäreiden ajan, ja torkkua tyytyväisenä, kunnes kello pirahtaa soimaan.
Miten toimi käytännössä: Oikein kätevä! Ei tarvitse aina käyttää puhelinta, tai yrittää säätää herätyskelloon lyhyttä herätysaikaa. Ainoa miinuspuoli siitä, että useissa kelloista (kuten rastilla käytetyssä) asetettava aika on rajallinen, jolloin kello tosiaan sopii vain päiväuniin, ei perinteisen herätyskellon korvikkeeksi.






6. Rikkalapio

Uusi käyttötarkoitus: Rikkalapiota voi käyttää myös lautasena!
Miten toimi käytännössä: Aika hauska idea! Rikkalapiossa olevan kahvan ansiosta voisi toimia lautasena esimerkiksi seisten syödessä. Toisaalta rikkalapion muoto voi olla hankala joissakin tilanteissa. Keittoahan tästä ei kannata syödä.




















7. Leivontaruisku

Uusi käyttötarkoitus: Esimerkiksi suklaakuvioiden tekoon alun perin tarkoitettua leivontavälinettä voi käyttää myös vesipyssynä.
Miten toimi käytännössä: Periaatteessa toimi oletetulla tavalla, mutta kantama oli kyllä todella lyhyt! Tämän kanssa täytyy mennä lähelle, ennen kuin vesi oikeasti osuu kaveriin. Sopii yllätyskälliksi, mutta ei ehkä vesisotasille.




8. Vispilä

Uusi käyttötarkoitus: Vispilällä saa aikaan persoonallisia maalauksia, kun sitä käyttää pensselin sijaan.
Miten toimi käytännössä: Ideana todella mielenkiintoinen ja luova! Käytännössä väri tarttui vähän huonosti vispilästä kartonkiin. Paksulla maalilla ja kärsivällisyydellä voi kuitenkin toimia oivasti!



9. Kahvakuula

Uusi käyttötarkoitus: Kahvakuulan painoa voi hyödyntää esimerksiksi omenoiden murskaamisessa mehua tai omenasosetta varten. Samalla periaatteella voi tehdä myös vaikka perunamuusia, tai käyttää kuulaa pähkinänsärkijänä.
Miten toimi käytännössä: Omena kyllä meni näppärästi muusiksi! Ehkä jopa liian näppärästi, lopputuloksena oli aikamoinen sotku, Täytyy myös miettiä tarkkaan, minkälaisella alustalla operaatioon ryhtyy - esimerkiksi lautanen ei välttämättä kestäisi toimitusta.





10. Vastuskuminauha

Uusi käyttötarkoitus: Urheilussa käytettävää kahvallista vastuskuminauhaa voi käyttää myös ritsana.
Miten toimi käytännössä: Ei toiminut! Vaikka oman elämänsä Angry Birdsin leikkiminen oli kieltämättä hauskaa, koekappaleena käytetty omena ei lentänyt minnekään, ja kuminauha räpsähti kerta toisensa jälkeen sormille. Vaatii siis jatkojalostusta. 





Ja näin olemme saaneet keksintöesittelyn päätökseen! Uusien käyttötarkoitusten joukosta löytyi monia hyviä, kehitettäviä ja hauskoja ideoita. Kannustammekin jokaista ryhtymään oman elämänsä Pelle Pelottomaksi, ja tutkimaan, millaisia uusia käyttötarkoituksia oman kodin esineille voikaan keksiä. Ja kuka tietää, ehkä jokin ideoista on niin hyvä, että sen ympärille voi kehittää vaikka kokonaisen 4H-yrityksen... 
Kiitokset huippuideoista Nuorten Yrittäjyyspäivän osallistujille, sekä käytännön kokeiluista omille 4H-yrittäjillemme!